Keski-ikä ei ole nuoruuden loppu, vaan suurien mahdollisuuksien alku. Eli ylistysoodi keski-iälle.
Nelikymppisenä vielä ärsyynnyin, kun ikätoverit puhuivat olevansa keski-iässä. Jopa kolmivitoset puhuttelivat itseään keski-ikäisiksi. En ole ajatellut kuolla 70-80-vuotiaana, joten en suostunut myöskään olemaan keski-ikäinen kun täytin 40 vuotta. Nuoruus päättyy nykyään 30 ikävuoteen ja heti viiden vuoden päästä sitä ollaankin jo keski-ikäisiä? Keski-iän tunnistaa kai siitä, että on huono kunto, ylipainoa, yleistä väsymystä ja vitutusta. Kun nelikymppisenä olinkin paremmassa kunnossa kuin vielä koskaan elämässäni, keski-ikäisyys tuntui vähän vastenmieliseltä, enkä halunnut itseäni sellaiseksi tituleerata. Olin vaan 40 ja se oli ihanaa!
Vaan toisin on nyt. Pian 10 vuotta on kulunut ja tänään omaan 50-vuotissyntymäpäivääni on aikaa tasan 555 päivää. Olen kokenut jo parin vuoden ajan itseni vähintäänkin esikeski-ikäiseksi ja makustellut asiaa; keski-ikäisyys on alkanut tuntua todella hyvältä. Odotan suorastaan innolla sitä, että saan kutsua itseäni täysin rehellisesti keski-ikäiseksi; olenhan ajatellut elää 100-vuotiaaksi, joten 50 vuotta on se virallinen hetki. Tulin myös mummiksi ensimmäistä kertaa noin kaksi viikkoa sitten, joten elämän suuria ihmeitä tapahtuu.
Tottakai keski-ikäiset tuntuvat edelleen nuorempien ihmisten näkökulmasta hieman kulahtaneilta kalkkiksilta, eikä nuoriso aina ihan väärässäkään ole, mutta nykyajassa 60 on uusi 40 ja viime vuosikymmenten aikana sukupolvien välinen kuilu on kaventunut huimasti. Keski- ikäisyyden ei tietenkään kuulu tarkoittaa sitä, että pyritään kynsin ja hampain jollakin tavalla pysymään kiinni nuoruudessa, sillä se ei ole mahdollista, mutta toisaalta keski-iän ei kuulu tarkoittaa myöskään sitä, että annetaan itsensä kulahtaa, vanhentua ennenaikaisesti ja päästää itsensä huonoon fyysiseen kuntoon. Itseasiassa keski-ikä tarjoaa mitä parhaimman alustan toimia nimenomaan toisin päin; jos ikävuodet 20-40 ovatkin menneet hyviä elämäntapoja vähän sinnepäin tai jopa huonosti noudattaen, ei suinkaan ole myöhäistä aloittaa korjaamaan tilannetta ja nyt on oikeastaan mitä timanttisin hetki korjata se.
On aika tarkastella vuosia taaksepäin. Onko järkevää jatkaa samoja totuttuja tapoja vai pitäisikö jotain muuttaa niin, että keski-ikä ei pääse kulahduttamaan olemusta ja elämistä turhaan? Nuoremmaksi emme enää tule, mutta ikääntyminen ei tarkoita automaattisesti lihomista, väsymistä tai selkä- ja polvivaivoja. Emme pysy nuorina sillä keinolla, että pyrimme pitämään kynsin ja hampain kiinni tavoista ja tottumuksista, joita olemme toteuttaneet viimeiset 20 vuotta. Keski-ikäinen keho ei enää kestä lähellekään samalla tavalla huonoa ravintoa, sokeria, alkoholia tai valvomista kuin nuori keho. Se ei välttämättä kaipaa tai kestä myöskään enää ihan samanlaista liikuntaa kuin 20-30-vuotias keho ja palautuminen vaatii aikaa. Keski-ikäinen mieli ei kaipaa enää toisten miellyttämistä, velvollisuudentunteesta käsin toimimista, omien tarpeiden jatkuvaa sivuun työntämistä tai rajattomuutta. Mutta se, mitä kaipaamme on rohkeutta nähdä, mitä pitää muuttaa ja aktiivisuutta myös tehdä se vaikka se tarkoittaisi sitä, että elämässä muuttuu monikin asia.
Henkilökohtaisesti koen, että minulla on alkanut nyt toinen, aivan riemastuttavan ihana elämä. Olen viimeisen 10 vuoden aikana muuttanut askel kerrallaan omia elämäntapojani ja karistanut pois paljon aiemmin täysin kyseenalaistamattomia asioita ja tapoja elämästäni. Näiden valintojan ja muutosten seurauksena koen voivani aina vain paremmin. Joka vuosi olen vuoden vanhempi ja voin vain paremmin ja paremmin. Uusiksi on mennyt niin ruokavalio, liikuntatottumukset kuin alkoholin käyttökin. Uni on minulle nykyään aivan ykkönen, jonka priorisoin lähes kaiken muun edelle. Kunnon nesteytys, luonnon valo ja raikas ilma ovat tärkeimpiä ystäviäni. Ryppyjä ei voi estää, enkä edes koe tarvetta sille (en käytä muuta kosmetiikkaa kuin talivoidetta ja vettä), sillä itselleni suurempaa iloa kuin kireä kaulanalusiho tuovat voimakkaat reidet ja pakarat sekä pitävä core ja toimintakykyiset ja vahvat yläraajat. Vaihdevuodet tulevat ja nekin haluan pyrkiä elämään läpi ilolla, luonnollisena naisen elämänvaiheena, kolmanneksi naiseksi tulemisena. Elämätavoilla on tässäkin valtavan suuri merkitys.
Olen kiitollinen, että olen saanut elämältä viisautta nähdä keski-ikäni näin myönteisessä valossa ja aloittaa nauttien tämän uuden elämäni.
Ylistys kultaiselle keski-iälle ja nukkumiselle! Tätä menoa olen viisikymppisenä elämäni kunnossa.
Heli
