”Naistenlehdet kehottavat aina pieniin muutoksiin. Mutta onko pieni muutos vaikuttavaa?”
”Lähde liikkeelle pienin askelin.” ”Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla.” Periaatteessa ihan hyviä naistenlehtien neuvoja, mutta johtavatko ne lopulta oikeasti jonkinlaisiin tuloksiin tai aitoon muutokseen?
Pieni muutos voisi olla vaikkapa se, että pyrkii pääsemään eroon rutiiniksi muodostuneesta tavasta napata jokaisella kauppareissulla viimeiseksi kaupan kassalta pieni viaton suklaapatukka. Siis vaikka oli jo päättänyt, että kiertää karkkihyllyt kaukaa. On aivan hyvä päätös lähteä pyrkimään eroon tällaisesta pienestä, mutta turhasta, kalliista ja pikkuhiljaa ehkäpä myös vyötärölle asettuvasta tavasta. Mutta; siitä ei ole lopulta todennäköisesti mitään hyötyä, jos ei korjaa juurisyytä tämän suklaapatukan ostamisen takana. Syyt voivat olla moninaisia; kyse saattaa olla puhtaasti energiavajeesta, joka on syntynyt liian vähäisen syömisen seurauksena, voimakkaasti heittelevästä verensokerista, sokeririippuvuudesta tai vaikkapa jostain selittämättömästä, alitajuisesta tunteesta, joka ajaa ostamaan suklaan joka kerta. Tapa tuo lohtua tai turvan tunnetta, täyttää jonkin pienen kolon sisällä. Päivä on täydellinen ja kokonainen vasta, kun suklaa on ostettu ja nautittu. Mutta kuten sanottua; se pyrkimys pieneen muutokseen ei auta mitään, jos ei syytä sen takana tiedosteta ja korjata.
Yritin itse 20 vuotta tehdä isompia ja pienempiä muutoksia onnistumatta niissä. Syy, miksi en onnistunut oli se, että kaikki tuli jotenkin ulkoa minulle. Yritin noudattaa ravitsemussuosituksia, syödä täysjyväviljaa, että saan kuituja ja pehmeitä rasvoja vain vähän, etten missään tapauksessa saa liikaa tuota lihottavaa ja verisuonet tukkivaa ravintoainetta. Sipaisu kevyttä margariinia leivän päälle ja loraus valmista salaatinkastiketta salaattiin riitti. Broilerinfileet oli hyvä valmistaa uunissa, ettei niiden kypsennykseen tarvitsisi käyttää ylimääräistä rasvaa. Minulla ei ollut todellisuudessa mitään tietoa toimintani perustaksi, mutta koska asioiden sanottiin näin olevan ja oli hyvä tehdä, kuten asiantuntijat neuvovat, niin siihen minä silloin pyrin. Pienetkään muutokset eivät tuoneet mitään ratkaisuja, koska en tiennyt, miksi niitä teen, enkä koskaan korjannut syitä ongelmieni taustalla. Ja isot muutokset. Ne ne vasta metsään menivätkin ja vauhdilla.
Kun ketogeeninen ruokavalio sitten tupsahti elämääni vuonna 2016, ymmärsin missä ratkaisun avaimet olivat. Ne eivät itseasiassa olleet lainkaan pienissä muutoksissa, vaan tiedossa ja ymmärryksessä siitä, mitä hyvä ravinto oikeasti on ja miten keho toimii. Eikä kyseessä sitten ollut todellakaan pieni muutos, vaan jotain, joka pyöräytti kerralla koko pakan sekaisin -hyvällä tavalla. Omille valinnoille tuli merkitys ja perustelut ja ensimmäistä kertaa tuntui sille, että tiedän mitä teen oman hyvinvointini ja terveyteni suhteen. Siitä alkoi vankan kivijalan rakentaminen omalle hyvinvoinnille ja matka, jolla on oppinut enemmän, kuin millään matkalla vielä elämänsä aikana.
Muutos kannattaa useimmissa tapauksissa aloittaa ravinnosta. Ravinto on se tekijä, jolla poltetaan rasvaa, saadaan energiaa ja korjataan kaikista tehokkaimmin kehon metaboliaa ja kokonaisvaltaista tilaa. Liikunta on tottakai iso osa hyvinvointia ja ehdottoman tärkeä sellainen, mutta jos tarkoituksena on oikeasti korjata kehon aineenvaihduntaa ja hävittää rasvaa, se tehdään ensisijaisesti ravinnolla. Pieni muutos, että alkaa kerran tai vaikka kolmekin kertaa viikossa lenkkeillä, varmasti piristää mieltä ja virkistää oloa, mutta jos vain lisätään liikuntaa, eikä muuteta ruokavaliota (sen ollessa itselle sopimaton ja huono), mitään suurta ei todennäköisesti tapahdu. Aloita siis ehdottomasti ravinnosta etenkin silloin, jos rasvaa on poltettavana paljon! Kunnon säännöllisen liikunnan aika tulee sitten, kun olo on keventynyt ja energia lisääntynyt, nukut paremmin ja olet löytänyt uuden ihanan, helpon, tyydyttävän ja hyvää oloa tuottavan tavan syödä, mikä siis hyvin useille on nimenomaan terveellinen, ketogeeninen ruokavalio.
Unohda pienet, ulkoapäin tulevat muka-muutokset, sillä isojakaan muutoksia ei tarvitse pelätä silloin, kun ne ovat perusteltuja ja ymmärrät aidosti mitä teet ja miksi. Ja lopulta; vain 5% on konkreettisia asioita, loput 95% muutoksesta tapahtuu päämme sisällä. 100% muutos ei ole pieni, se on ihanan iso.
Inspiroivin muutosterveisin, Heli